Оригинален текст
M unta nin, ett sytin kaikki lapset pll maan.
Ei nlk niit vaivannut ja se pieninkin nauroi vaan.
Viis oli, nelj lihavaa ja ne pyysi lis sapuskaa.
M sanoin: "Katsokaa noita laihoja ja niiden nlk ja tuskaa".
M unta nin, ett vrinpin istuin tuoliin ja sanoin: "S oot rakkain".
S itse istuit oikeinpin, etk tajunnut mit m sanon.
M savukkeen sytytin ja henkisin. S ihmettelit miksi m sen tumppasin?
Mutta kun m istuin vrinpin, et skn tajunnut kaikkee ihan oikeinpin.