Оригинален текст
Puut pienen polun reunustaa
On suihkuallas aina tyhjд vaan
Nyt puiden yli meren tддltд nдhdд voi
Kun ennen tuuli vain sen ддnet joskus tдnne toi
Saavuin tдnne niin kuin hдpeillen
Edes kynttilдд mд tдnne tuonut en
Vastannut en цisiin viesteihin
Soittanut en vaikka lupasin
Ja kahdestaan pojat nurmikolla makaa
Katsoo poutapilvien takaa joskus aurinko kuin muistuttaen
Ettei kuitenkaan joka hetkeen pддse mukaan
Joskus tietд tunne ei kukaan, ota vastaan pдivдt jotka kiinni saat
Sillд sunnuntaisin kuolee kuninkaat
Kun tarttunut ei tuuli purjeisiin
Hдn enдд jaksanut ei jддdд ankkuriin
Ei jaksanut hдn enдд odottaa
Ilman valtakuntaa kaikki katoaa
On helppo mennд jos vain kдsketддn
Vaan vaikeaa on pyytдд lдhtemддn
Nyt liian myцhддn saavun tдnne kuitenkin
En ole vahvempi kuin kuuluu tapoihin