Оригинален текст
Kerran sankari mдtkдhti tarinastaan
Satukirjasta arkehen vaan.
Outoja katseli maisemiaan,
Kun ei linnaa nдy ainuttakaan.
Lohikддrmeitд ei kreivit ratsastaneet
Eivдt neitojaan pelastamaan.
Minnepд saapuikaan hдn matkallaan,
Nдki tyцtд ja touhua vaan.
Refrein:
Ihmisten silmissд tuikkivan sen
Nдki lдmpцддn hehkuvan innostaen
Lдpi aikuisten huolten ja haastehien
Nдki rakkauden - ja hдn tunnisti sen
Eipд sankari ei kohta haikaillutkaan
Satukirjaansa seikkailemaan.
Lцysi hдn onnen ja sankaruuden
Tosipaikoista arjesta vaan.
Refrein
Ihmisten silmissд tuikkivan sen
Nдki lдmpцддn hehkuvan innostaen
Lдpi aikuisten huolten ja haastehien
Nдki rakkauden