Оригинален текст
Kylmд poskillaan, tuuli hiuksissaan,
Hдn katsoo mua ja hymyilee,
Vaikka viiman tuntee, ja vдrisee.
Kдttддn ojentaa, pyytдд kattoa,
Hдn yцtд varten ja sanoilleen
Painon laittaa ja kuiskailee.
Karheaa ja kaunista,
On tддllд taivaltaa.
Kirpeдд ja raikasta,
Yksinkin on vaeltaa.
Silti aina tarvitsee
Kohteen tunteilleen,
Muuten kaatuu ja putoaa,
Jos muuta haluaa.
Niin hento varreltaan, silmдt tulvillaan,
On kuvia ja sanoja,
Kun hдn kertoo mulle matkoistaan,
Pidд lдhellд, sanoo silmillддn,
Ei yц tдд jatku aamulla,
Kun silloin tдytyy jatkaa taas.
Karheaa ja kaunista,
On tддllд taivaltaa.
Kirpeдд ja raikasta,
Yksinkin on vaeltaa.
Silti aina tarvitsee
Kohteen tunteilleen,
Muuten kaatuu ja putoaa,
Jos muuta haluaa.
Toiset meistд luodaan
Kulkemaan ja katsomaan,
Kun aurinko puiden pддlle nousee
Ja varjot valaisee.
Karheaa ja kaunista,
On tддllд taivaltaa.
Kirpeдд ja raikasta,
Yksinkin on vaeltaa.
Silti aina tarvitsee
Kohteen tunteilleen,
Muuten kaatuu ja putoaa,
Jos muuta haluaa.
Karheaa ja kaunista,
On tддllд taivaltaa.
Kirpeдд ja raikasta,
Yksinkin on vaeltaa.
Silti aina tarvitsee
Kohteen tunteilleen,
Muuten kaatuu ja putoaa,
Jos muuta haluaa.