Оригинален текст
Katu mustaa sadetta viskoo
Vesi alas viemдriin katoaa
Lailla sateen tie sua kiskoo
Et kai elдmддs tahdo luovuttaa
Et koskaan myцnnд ettд teet vддrin
Koulu saata ei sua kiinnostaa
Sulla tietoa on siinд mддrin
Ettet anna sen sua rasittaa
Etkц aamuisin silmiдs avaa
Pelkддtkд katsoa maailmaa
Tuon turhuus on niin masentavaa
Kun huominen on mennyt menojaan
Tдmдn pдivдn voi elдд vain kerran
Vain kerran kokea voi nuoruuden
Paina jarrua edes sen verran
Ettд kuulet laulun hiljaisen
Joo, onhan nuoruus kuin juhlaa
On silloin vaikea ymmдrtдд
Kuinka paljon ihminen tuhlakaan sisдltддn
Niin monta mahdollisuuttaa me saadaan
Niin paljon meille annetaan
Ettд ei oo jдrkee mennд niitд tuhlaamaan
Sade piiskaa betoniseinaa
Johon jддnyt oot nojaamaan
Lдpi myrskyn kukaan sua ei nдд
Mutta pilvi haihtuu aikanaan
Tдmдn aamun voi elдд vain tдnддn
Vain kerran kokea voi nuoruuden
Joku pitдд voi sua ystдvдnддn
Joku laulaa laulun hiljaisen