Оригинален текст
Ee tдhдn vuojenaekaan paenu hakku muan kuoreen
Luutarhaan outtamaan viijддn arkku vaenajan tuoreen
Muanpovveen piдsццvдt kuhan noosoo tookoheinдt
Jiд tuakse kuuraset, kylymдt kiviseinдt
Luutarhasta poes, povveen muan piдstдvд oesj'
Aakee arkut, herree ruatokansa
Vuan eepд nuo arvoo vaenajia olevansa
Luutarhasta levon jдlдkeen parraan elon
Tulloo vдkkee tuomaan kuolemanpelon
Lдhtцц kukkii kottiisa muistamatta mдnneitд
Pihhoehisa piдstyд ee huoli rakkaat heitд
Surruusa sortuuvat, kun karsikkolaatasa lцytдд
Liekit mustat syvдmmiin syttyy ja vihasa nддttдд