Оригинален текст
Repun tyt lohkareilla,
Mieteilln joka ainoan loukon
Miehen kouran kokoisilla lehtolapsilla alakulon
Katkeran kappaleen kerrallaan hn kerilee
Ja jokaisen mukaan saa mahtumaan
Tuskin neuvoja kyselee
Seln plle nostaa murheen,
Kylmn kajon kulmilleen
Vihan ottaa vytisilleen, marssitahdin taivallukseen
Kynyt on kaunaansa kuljettamaan
Ja omastaan ei irti pst milloinkaan
Muistoissaan on mielikuvaa monta,
Silmitnt syyllisyytt,
Pahaa mielt pohjatonta,
Petetty ystvyytt
Minne ikin ne kantaakaan,
Hn luovuta ei aarteitaan,
Taakkaa kantaa harteillaan,
Kuin rakkaintaan
Kuollessaan kuorman jtt hn lapsilleen
Saavat kolmanteen ja neljnteen sukupolveen
Taakan kantaakseen
Koston kierrett saa kuljettaa,
Kuormasta uskonsa ammentaa
He eivt luovuta aarteitaan,
Taakaa kantavat harteillaan,
Kuin rakkaintaan