Оригинален текст
Kun puhalletaan tulta tдhдn
sammuvaan hiileen,
se savullansa meitд tukehduttaa.
Ja jos vain muistellaan,
jддdддn kiinni ikuisuuteen.
Eikд eletд ollenkaan,
kaikki tдmд vдhдkin vain tuhotaan,
rohkeempaa on luovuttaa.
Kyllд sinд muistat, kuinka katse viiltelee.
Kyllд sinд tiedдt, miten lehdet putoilee.
Kaikki on jo nдhty, siksi pisteen yhteen.
Anna jo olla.
Anna mun olla ja unohtaa.
Kun nyt jutellaan,
voidaan hyvin katsoa silmiin,
on nдhty nдmд seinдt ennenkin.
Mut ei saa koskettaa,
ne aamut meidдt imee vain kuiviin.
Ei tдstд tule nдin valmiimpaa,
ehkд on jo aika irroittaa,
kai saa nyt luovuttaa.
Kyllд sinд muistat, kuinka katse viiltelee.
Kyllд sinд tiedдt, miten lehdet putoilee.
Kaikki on jo nдhty, siksi pisteen yhteen.
Anna jo olla.
Anna mun olla ja unohtaa.
Anna jo olla.
Anna mun olla ja unohtaa.
Kyllд minд tiedдn, kuinka kehomme kietoutuu.
Kyllд minд muistan, kelle ihosi tuoksuu.
Jos tulevatkin vuodet kдsiimme
vain rikkoutuu.
En jaksaisi olla, anna mun olla ja unohtaa…
