Оригинален текст
Ihmiset retuuttaa ruhojaan
Jokin ajaa ne juoksemaan
Raja on ylitetty lдnttд kohden
Yksi kaatuu ja haavoittuu
Jдlkeen jддminen laumasta on suora seuraus
Tarkkaan on haisteltava mihin astuu
Kohta omin avuin taakkansa taas
Yksinдinen mies jaloilleen nostaa
Lauma on saatava kiinni kun on valoa
Tai hдnestд tulee vuorollaan saalis
Jahdattu, kituva, helppo maali
Tдllдkin kertaa juostaan kilpaa
Eri syystд, samaan suuntaan
Kaikki toivo nyt pantava on
Lauman pysдyttдvддn taukoon
Ettд turvan lajinsa saisi
Matkan taittuessa, voimien laantuessa
Ainoa toivonsa on juoksu loputon
Kylmд maa, vieras maa
Syksy loppuu kun talvi saa
Yksi luoti puhtainta hopeaa
Kaksi petoa katoaa
Yksi laumasta miettii:
"Se en onneksi ollut minд
Jos koskaan kotiin pддstддn
Ketkд meistд ovat hengissд?"
Leukaperдt veressд, sydдn kylmдnд
Rajan tдllд puolen on vain nieltдvд
Kauas ehtivдt muut, nyt sataa:
Polunkin on sulattanut edestд ja takaa
Alasti ja haavoilla ojassa hдn makaa
Saaliille pelko on pedon enne
Pedosta nдlkд vie myцskin hengen
Ellei toinen peto ehdi niitдkin ennen
Miehellд on ulvontaan voimia
Ддneen surkeaan
On hetken enдд tajuissaan
Kuutamon nousun valossa
Tutut kasvot palaavat
Nдlkдisinд juoksusta
Pian punertuu maa
Pian lдmpenee maa
Yksi laumasta miettii:
"Se en onneksi ollut minд
Jos koskaan kotiin pддstддn
Ketkд meistд ovat hengissд?"
Leukaperдt veressд, sydдn kylmдnд
Rajan tдllд puolen on vain nieltдvд
Yksi laumasta miettii:
"Se en onneksi ollut minд
Jos koskaan kotiin pддstддn
Ketkд meistд ovat hengissд?"
Leukaperдt veressд, sydдn kylmдnд
Rajan tдllд puolen on vain nieltдvд