Оригинален текст
Hieman jдI epдselvдksi minne arkihuolet piti heittдд,
Miettii nuori mies kun juoksee pдд edellд pдin tiiliseinдд
Silmдt kosteina kivusta eikд suinkaan surusta saati kaipuusta
Miten on mahdollista ettei vielдkддn erota kipua tuskasta
Kaivakaa pilkkakirveet ja painakaa tuo poika maan rakoon
Ei nдillд leveyksillд ole tapana horjua
Kaivakaa pilkkakirveet ja painakaa tuo poika maan rakoon
Ei nдillд leveyksillд ole tapana murtua
Pettymyksen saattelemana kaikuu kirosanat pitkin jдrven selkдд
Kivun kyllд tuntee ja vдhдn hдpeдд, mutta onneksi ei mitддn pelkдд
Se kyllд tiedetддn, ettд metsд vastaa niin kuin sille huutaa
Se liekц kovin viisas tapa kuulla ajatukset, joita pддsi tuottaa
Kaivakaa pilkkakirveet ja painakaa tuo poika maan rakoon
Ei nдillд leveyksillд ole tapana horjua
Kaivakaa pilkkakirveet ja painakaa tuo poika maan rakoon
Ei nдillд leveyksillд ole tapana murtua ikeen alle, ikeen alle
Kaivakaa pilkkakirveet ja painakaa tuo poika maan rakoon
Ei nдillд leveyksillд ole tapana horjua
Kaivakaa pilkkakirveet ja painakaa tuo poika maan rakoon
Ei nдillд leveyksillд ole tapana murtua ikeen alle
Ei nдillд leveyksillд ole tapana murtua ikeen alle, ikeen alle