Оригинален текст
Hautajaisten suruarmeija
minun sielun matkaan saattaa
tämä kirstu on ahdas, ruumispaitani kuristaa
arkun kannelle multaa
vaikka siinä on sontaa, siinä on kultaa
luopio, petturi, kuriton ruumis
niin mykkä, kun on aika huutaa
ken päättyy paaden alle
kuuluu vain kuolemalle
hiirenkorvilla elämänkirja, himo kahlata kannesta kanteen
meitä lietsoo sanaton kauhu kesken lauseen nukahtaa
maa on pyöreä
elämä ei ole jatkumon kiertopalkinto
tai kierreportaat nirvanaan
...kuin pannukakku, jonka reunalta pudotaan
poveen maan lasketaan - päälle multaa ja loskaa
kunnes taas kohdataan - täältä nousta ei koskaan