Оригинален текст
Eli tдtд Ripsipiirakka ei ole levyttдnyt mutta on esittдnyt keikoilla.
Aurinko kun pддtti retken
siskoistaan jдi jдlkeen hetken
pдivдnsдde viimeinen.
Hдmдrд jo metsддn hiipi,
pдivдnsдde kultasiipi
juuri aikoi lentдд eestд sen,
kun menninkдisen pienen nдki
vastaan tulevan,
se juuri oli noussut luolastaan.
Kas menninkдinen ennen pдivдnlaskua ei voi
milloinkaan olla pддllд maan.
Katselivat toisiansa,
menninkдinen rinnassansa
tunsi kuumaa leiskuntaa.
Sanoi: "Poltat silmiдni,
mut en ole elдissдni
nдhnyt mitддn yhtд ihanaa!
Ei haittaa vaikka loisteesi
mun sokeaksi saa
- on pimeдssд hyvд asustaa.
Kдy kanssani niin kotiluolaan
nдytдn sulle tien
- ja sinut armaakseni vien!"
Sдde vastas: "Peikkokulta,
pimeys vie hengen multa
enkд toivo kuolemaa.
Pois mun tдytyy heti mennд,
ellen kohta valoon lennд
niin en hetkeдkддn elдд saa!"
Niin lдhti kaunis pдivдnsдde
mutta vielдkin,
kun menninkдinen yцssд tallustaa,
hдn miettii miksi toinen tддllд
valon lapsi on
ja toinen yцtд rakastaa.