Оригинален текст
Kuihtuu kesainen maa, syystuuli metsan puita taivuttaa.
Kauas lentaa, linnut jo saa, vain tuuli esiin kay, se vaikertaa.
Vaipuu, aika unien taa, ja sateen kellot, soittaa kuolemaa.
Aika uinuu on pimeaa, nuo harmaat pilviet mielen vasyttaa.
En voisi tata muuten kestaakkaan, mut tiedan, etta sinut jalleen naan.
Kun paiva loistaa, pois talven vie, niin on, meilla kevaaseen tie.
Kun viestin kesasta tuon, taas puiden puhkeavat, lehdet nuo.
Aika virtaa, niin nopeaan, sua lahden ulos vastaan kulkemaan.
En voisi tata muuten kestaakkaan, mut tiedan, etta sinut jalleen naan.
Kun paiva loistaa, pois talven vie, niin on, meilla kevaaseen tie.
Niin on, meilla kevaaseen tie.
Niin on, meilla kevaaseen tie.