Оригинален текст
Tuon laakson pohjalla
taivaiden tornien ympдrцimдnд.
Joet vilkkaat risteдvдt
aikaa ammoista kuljettaen.
Saattue pysдhtyy
lдmpimддn sateeseen.
Jossain kaukaisuudessa
pronssitorvi soi - kuunnelkaa!
Tie aukenee laaksoon,
vedet ain' virtaa alaspдin.
Ikuisuuteen aika vie,
kultaiseen taloon jumalten.
Ukkonen valaisee
seinдmдt vuorten jylhien.
Vesi rummuttaa kattoa metsдn
sen kansaa raviten.
Tuhannen vuotta kulunut kai
on siitд kun tддltд lдhdimme.
Vihdoin olemme kotona
kaupungissa ikuisten.
Tie aukenee laaksoon,
vedet ain' virtaa alaspдin.
Ikuisuuteen aika vie,
kultaiseen taloon jumalten.
Puisen pцydдn ддrellд
esi-isдt juhlivat.
Sirpaleissa rikotun lumouksen
jalat veressд tanssien.
Vesi kadonneen jдrvenselдn
iдisyydessд lepдд.
Heikko pinta peilityyni vдreilee
vain kosketuksesta ihmisen.
Tuhannen vuotta ja
veljet toisensa pettдvдt.
Niin jumalten kaupungin
kauneus edessдmme katoaa.