Оригинален текст
Ei mun takki kaipaa neulaa, ei lankaa,
Mutta sielu kaipais seuraa parempaa.
Ei näissä kapakoissa kuule runoa ei tankaa
Pelkkää juopunutta puheensorinaa.
Nuo kasvot miestenhuoneen peilissä, joita tuijotan.
Ei ne minun oo vaan omaisuutta ryyppyporukan,
Mutta yksi seikka tässä sentään lohduttaa,
Se että sinä olet voinut mua joskus rakastaa.
On silti hyvä ettet näe minua nyt,
En tahdo että vuokseni sä järkytyt.
Kun mennyt kaikki on,
Niin jäljelle jää vain tuo
Ihmisen ikävä toisen luo.
Kai vaadin liikaa enkä itseäni kestä selvinpäin
Se on sama rokuliinko jää vai töihinkö mä meen.
Mä tiedän etten tulevaisuutta tehdä voi näin,
Mutt kunhan selviäis nyt edes huomiseen.
Käyn yksin taisteluni täällä, ja jos voitan kukaties,
Seisoo ovellasi joku päivä vanha mestari.
Oon ehkä juoppo, mutta sen verran herrasmies
Etten tahdo tässä vaiheessa olla sulle vaivaksi.
On silti hyvä ettet näe minua nyt,
En tahdo että vuokseni sä järkytyt.
Kun mennyt kaikki on,
Niin jäljelle jää vain tuo
Ihmisen ikävä toisen luo.
On silti hyvä ettet näe minua nyt,
En tahdo että vuokseni sä järkytyt.
Kun mennyt kaikki on,
Niin jäljelle jää vain tuo
Ihmisen ikävä toisen luo.