Оригинален текст
Kun Saara tytti kahdeksan
Silloin kvi niin
Ett juhliin tuli vain yksi
Vaikka kaksikymmentviisi kutsuttiin
Oi se sattui sydmeen
Ei mit m teen
Oi se sattui sydmeen
Ei mit m teen
Ja se ainoa vieras oli naapurin Tuija
Josta sanottiin et se kaikkia huijaa
Siin se seisoi lhtis jo tuo
Mutta se tulikin luo ja sanoi
Ei saa surettaa
Leikittisk prinsessaa
Ja ikuisiksi ystviksi tultais
Niin kuin Anna ja Diana
Ei saa surettaa
Mennn puistoon keinumaan
Maailma muuttuu kauniimmaksi niin
Kun se on meidn
Tuija oli vain seitsemn
Mut tiesi jo sen
Ett vaivaa tytyy nhd
Jos tahtoo olla onnellinen
Jos itse ei hanki itselleen ystv
Sit yksin j
Jos itse ei hanki itselleen ystv
Sit yksin j
Siksi hn Saaran vieraille soitti
Sanoi: voi kurjana piv t koitti
Saara on sairas ja juu se on tarttuvaa
Lk tulkokaan
Ei saa surettaa...
Ei saa surettaa...