Оригинален текст
Kokonainen valtameri mahtuu pehmelle ihollesi,
sen rantoja kaluan, kuljen tahallani itseni eksyksiin,
on niin lmmint olla tll, sdekehsi hehkussa,
pehmeiden siipiesi suojassa, aamu auringon lattioilla.
(Kerto)
Tunnen siipiesi pehmen hipaisun, aamun kirkkaassa valossa,
kun sinut viereeni saan, et pse pois ollenkaan,
et lenn en milloinkaan ,valon rajalla
rajalla taivaan ja maan, kylm vesi jtyy uomaansa,
siell kadonnutta sydntsi etsii, lydt yn joka piv keinuttaa.
Y...keinuttaa
Y...
Silmsi syviss kuopissa, makaavat kivisiksi muuttuneina,
sydn eloton rinnassasi lep kovaksi juuttuneena,
imettjn rintasi, roikkuvat kuivuneina,
siipiesi riekaleet likaisilla lakanoilla.
(Kerto)
Elm lupasi liikaa kai sait syliisi vain arjen,
etk mitn muuta saa y piv keinuttaa,
ja min lupasin liikaa kai sait sydmeesi arven
etk mitn muuta saa y piv keinuttaa...