Оригинален текст
Osmotar kaljan sepp'
Kulki peltojen perill'.
Pellonpekko ohran nosti,
Ohra jo olueen jouti.
Hieroi Osmotar k'si',
Hieroi kerran, hieroi toisen,
Siit' syntyiv't el'imet,
Maustehisten noutajaiset.
Haki mett', kuusenkerk't,
Mett'h'st' tarpeet nouti.
Osmotar sen oluen laittoi,
Humalasta, ohrasesta.
Muttei k'y tuo ohrajuoma,
Lep'elee kalja kallis.
Siihen keksii keinon kumman
Osmotar oluen luoja.
"Nouda petoel'imen kuola,"
Taistelusta kahden suuren.
Tuo se astiaan oluen,
"Nouda petoel'imen kuola,
Siit' syntyy kaljan k'ynti."
Teki ty't' k'sketty',
Nouti tuolta karhun kuolan,
Siit' silloin k'ym n l'hti
Tumma kalja tuoksuvainen.