Оригинален текст
Varjo yllä maan,
hauta monien, maa punainen.
Nummi verinen, sodasta välillä veljien.
Mihin katosi rakkaus?
Mistä lohdun saa hän,
joka kaatuu miekasta ystävien...
Ei alkaa vois
aika toinen kauheammin!
Haltiaa, vainajaa,
makaa vierellään ihminen.
Soturi, ystävä, vihollinen,
Heitä kutsuu tuuli hiljaa, hiljaa hyväillen.
Ei millään voi selittää taistoa veljien,
ei se milloinkaan oikeutusta saa.
Vaan rauhan ostivat he verellään,
rauhan maksoivat he unelmillaan...