Оригинален текст
Mä katsoin lentokoneiden nousua läheiseltä kukkulalta, oli jo auringonlasku, mutta sekään ei tuntunut pahalta.
Kuunneltiin äänii, noustiin atmosfääriin ja lentokoneiden kanssa unelmat lensi maailman ääriin.
Mul oli päällä villapaita, isobroidilta saatu. Se uhkas vetää turpaan jos se likaantuu.
Mut mun kaverit hyökkäs päälle ja vaikka työnsin niitä etäälle, paita päätyi loppujen lopuksi tyynyksi mättäälle.
Meil oli niin tiivis jengi ja helvetin hauskaa, etten ajatellut miksi mua välillä ahdistuttaa.
Se selvis myöhemmin, kun aloin vielä huomaan että tosifrenditkin, ne oli vaan kuvitelmaa.
Karu totuus mun lyhyestä elämästä.
Tää on karu totuus mun valinnasta väärästä.
Tää kertoo, mun kavereista entisistä.
Tää on karu totuus kaikista näistä päivistä.
Mä olin se, joka sai sut silloin uskomaan meihin, arkipäivän ihmeisiin ja mun tunteisiin. Sä olit se ihminen, joka minut silloin jätti, petti, käytti ja nyt lopulta selätti. Mä en ois pystynyt rakastamaan sua tämän enempää, ja ehkä se oli syy miksi sä lähdit menemään. En varmaan ikinä pysty rakastumaan muihin, kipu lähtee sydämestä, kulkee ytimiin, luihin. Kuka oiskaan uskonut, et tää suhde on ansa. Olisin tehnyt sun vuoksi mitä tahansa, tekemällä parhaansa ei voi aina onnistuu, sitä vaan lannistuu. Tää on,
Karu totuus mun lyhyestä elämästä.
Tää on karu totuus mun valinnasta väärästä.
Tää kertoo, mun kavereista entisistä.
Tää on karu totuus kaikista näistä päivistä.
Mä lopetin koulun ja kadun sitä ratkaisua, kuvittelin että elämä alkais siitä jotenkin helpottua. Mutta toisin kävi, nyt olen aivan yksinäni, ymmälläni, kelaan elämääni yksin päässäni. Ei oo aina varaa kustantaa ees omaa vuokraa vaan joudun lainaan frendeiltä ja hakeen porukoilta ruokaa. Eikä myöskään ole naista, jonka kanssa viettää aikaa, näyttää sille mitä yhdes voitais saada aikaan. Jotkut vanhat frendit baareis silloin tällöin moikkaa, harvat saattaa tarjoo huikkaa, toiset pyytää senkin kuittaa. Mut oikeet frendit, niit ei rahallakaan saa. Ne on ja pysyy, ois aika alkaa tajuumaan.