Оригинален текст
Kerro minne joutui pдivдt nuo,
kun дidin kanssa kuljimme puron luo.
Mд muistan kesдn retket,ддnet naurujenne.
Minne hдipyi teidдn rakkautenne?
Olit silloin vielд pieni niin,
kun дidin kanssa vieraiksi muututtiin.
Ja vaikka meille kotia me rakensimme
olit ainoo josta vдlitimme.
*CHORUS*
Vielд kerran kaikki muuttuu,
teoista meidдn ilkeys puuttuu.
Onnenpдivдt jos vain saamme,
ne iloiset hetket taas yhdessд jaamme.
Toisiamme ymmдrrдmme ja
lцydдmme virheet nuo myцs itsestдmme.
Vielд kerran kaikki muuttuu,
vaikeat ajat tдytyy ensin vain elдд.
Miksi дidin mielen pahoitit?
Sд poissa olit,vain meidдt unohdit.
Me kumpikin sua aina niin kaipasimme,
turhaan isдд kotiin odotimme.
Katsos kun se kuuluu elдmддn,
et jotain etsii vaikka ei lцytдiskддn.
Sun vuokses myцs mд tuskaista tietд kuljin,
kaivaten silmдt iltaisin suljin.
*CHORUS*
Kuinka voisin sen ymmдrtдд,
et rakkaus nyt pois noin vain hдviдд?
Vaik meille kдvi nдin,
silti tahtoisimme,et koet sen me mistд haaveilimme.
*CHORUS*