Оригинален текст
Ohi kiitдvдд hetki sen
Maailmani pysдhtyvдn toivoin
Niin se tekikin, ainakin
Veri suoniin seisahtui
Kuin pyцrtyen
Jalkani mun kannatti vain vaivoin
Niin ne tekikin, ainakin
Vana veteen tuoksun ui
Valkeaan satiiniin
Hдn verhoutui kuin untuvaan
Jддkuningatar maan
Valkeaan satiiniin
Myцs minut kietoi taioillaan
Jддkuningatar maan
Joskus satuttaa kai sen tдytyy,
Ettд sydдn oivaltaa
Voi sддnnцt sen rakkauden,
Joka jддnkin sulaan saa
Minne menikin, tiedд en,
Nyt itseддn vaan soimaa
Onneton aika on,
Irti pддstд uskaltaa
Valkeaan satiiniin'