Оригинален текст
Ajassa joka muualla on jo menneisyyttä,
tähtien loistoon hukutin ajatukseni.
Ja päivän aurinkoon sysäsin
syyllisyyttä
siitä etten Jumalaa tappanut vielä mieliksesi.
Pian koittaa aika jolloin etsitte
kuolemaa, ette kultaa,
ette ikivuorten hopeaa.
Myrkky mustaa sisintänne,
polttaa viimeiseen kärsimykseen,
tienne itsemurhan siimekseen.
Ajassa joka muualla on jo menneisyyttä,
tähtien loistoon hukutin ajatukseni,
Ja päivän aurinkoon sysäsin
syyllisyyttä
siitä etten Jumalaa tappanut vielä mielikseni.