Оригинален текст
Kaikki kerran valkoinen yltänne...
Kerään itselleni ja heille
Rinnallani poltamme kylmän muiston.
Niistä haavoista jotka nauloilla
Aikaan saatiin herramme mahdin
Naulatessa Kristuksen.
Jeesuksen verellä värjäytyneet vaatteenne
Aina ikuisuuteen puemme yllemme.
Aina ikuisuuteen...
Viha on virrannut Tuomiopäivän
Sielujen surusta. Synnyinkasteesta
Mädät kallonne murskataan joukostamme,
Ei sijaa elämälle, ei tuntumaa toivoon.
Inhon ja julmuuden miekka on syvällä lihassanne.
Sielunne liekkeihin, virtoina avoimista
Haavoista ylle hautojen, tuhannen jos toisen
Jeesuksen oppiin kerran turvanneen.
Kaikki hänestä on poissa,
Kahdentoista ensimmäisen
Kuoleman poishuuhtomana
Hautausmaiden tulissa.
...Ja yllämme vaatteenne,
ilman kristinuskon tahraa
ja valhetta vaikka miekanviiltämät,
ja vaikka värjätyt Jeesuksen verestä.