Оригинален текст
Kiikustuolissa istun,
Ja sinua muistelen.
Muistini tylsillä luistimilla
Luokseesi luistelen.
Siihen kesän kauan kauan sitten
Syksyksi kääntyneeseen
Ja oman hahmoni ensirakkauden
Polteessa nääntyneseen
Siellä rannalla vihreän joen
Rakkaudestani kertoen
Sanoin eivät kai kukkaset kuki turhaan
Nyt poimimme sen ensimmäisen yhteisen
Missä oletkaan ollut kaikki nämä vuodet
Ootko muistanut kuinka silloin rakastin sua
Kun tiemme joelle vei ja joelle sanoin hei
Minne meet minne kuljetit kyyneleet
Jotka kauan sitten itkin
Kun yksin kuljen rantaasi pitkin, hei hei
Silmäni kyyneleen suolaisen,
Muistoni toi kai sen
Kun aina muistossani uudestaan