Оригинален текст
Olin pesдstддn tipautettu
Paksu kдenpoikale
Mietin mitд tulis musta,
Julmettu miehenroikale
Missд muualla kuin tiellд
Rekka-repsikkana,
Missд дiti ei kiellд
Jos lipsahtaa ruma sana
Siellд nielee kovikset
Hikeд ja rasvaa
Niillд hauikset
Sekд parta kasvaa
Sieltд vasta vuoden pддstд
Kotiin soittaisin,
Kertoisin sддstд
Takaa kuudentuhannen mailin
Sitten lдhdin matkaan
Tie vei minut lдpi maiden, vuorten ja meren
Ja vain levottoman veren
Kohinan korvissani
Mukana kuljetin matkallani
Ja parran kohisevan kasvun
Kuulla sain viime vuosien pддstд,
Olin kunnon rekkamies, suuri, karvainen ja peloton
Ei kotia, tietд, vain tiessд katse eloton
Entдs sitten jos kova karju lie?
Ei karjua pelkдд asfalttitie
Ei helpota yksinдisen taipaletta,
Ettд auto ei ymmдrrд puhetta
Siispд palasin takas, perustin huoltiksen,
Seurani kohentui monin verroin
Pojanklopeille kerroin
Hurjia tarinoita
Enkд kuunnellut дitien marinoita
Joiden pojat lдhti tielle
Kun uskoi tarinoita
Joihin uskon pian jo itsekin
Ja aina kun rekka ohi
Asemani pyyhkдisee,
Vanha sydдn hyppдд kurkkuun
Ja siellд se nyyhkдisee