Оригинален текст
talvi tulee taas
sytytt taivaanvalot
kietoo krinliinaansa
polttaa ihon kylmyydelln
hymyilee tuulin viisain
talvi joka on lempempi
kuin kes konsanaan
talvi huokailee tarinaa
jolla ei ole en kertojaa
menen nukkumaan ja toivon
etten en koskaan her
kevtpivn raastavaan
muoto uinuu taas
pehmeiss vaatteissaan
ei tarvi odottaa
ottaa osaa kantaa kortta
jos puro virtaa hiljaa
kylmyydess kirkkaudessa
vieraiden thtien alla
laulaen surujaan
menen nukkumaan ja toivon
etten en koskaan her
kevtpivn raastavaan
min tulen illansuussa
isken tulta kaminaan
istun pitkn lattioita
tuijottelen talviteille