Оригинален текст
Joka heitti parhaan herjan pääsi kuninkaaksi houkkien
puettiin kultaan, purppuraan ja esiteltiin kaikille
illan tullen, hämärryksen ei jaksanut tuo huvittaa
siis sotkettiin luineen nahkoineen takaisin maan poveen
poloinen
Sillä kauppiaiden kaupungissa merkurius on jumala
ailahdellen kauppaa sielut käyvimmästä hinnasta
ja toiset syövät vanhempansa, toiset syövät lapsensa
he haruspeksin neuvoin syyttelevät toisiaan
Ja me olemme aina täällä
saman ikuisen taivaan alla
katsellen kuollutta kuvaamme
iäti kalvaasta silmästä yön
Tahdotko kuulla ensin hyvät vai huonot uutiset
Käärmeistä palmikot, pronssia kädet
silmät niin täynnä kauhua, pahaa
ett' jokainen joka sen katseen kohtaa muuttuu pian
omaksi kuvakseen
muinoin neuvo annettiin: ellei viisas jaksa mitään
tyhmän, ahneen hillinnäksi ei viisas oo, saa lähteä