Оригинален текст
Kuinka maailma voikaan meit toisinaan opettaa.
Miksi asioita niin monta tll joutuu oppimaan?
Yhden pivn kerrallaan me tll kuljetaan elm.
Pivt toisiansa ei muistuta sittenkn...
Huominen, kaltainen eilisen ei oo, m tiedn sen.
Kuin hiekan autiomaan, sen tuuli vie mukanaan.
Huominen, kaltainen eilisen ei oo, m tiedn sen.
Piv seuraavaa m jaksan odottaa...
Mihin maailma viekn; ehk suuntaan oikeaan?
Joka piv meill kiire on tulevaisuutta odottaan.
Kun nen tumman taivaan ja laskevan auringon
Silloin tiedn: tm piv jo kohta ohi on.