Оригинален текст
Kostonkuu joi verta tuhannen kristityn
Hyryvn maljan heidn kalloistaan
Edes aseet ruosteiset eivt itkeneet
Ne vihdoin saivat nauttia veriteoistaan
Ei auta parhain miekkakaan
Ilman miest ja tahtoa takanaan
Heikko kansa (joka) luottaa jumalaan
J aina tappiolle - kuolemaan
Suru nousee uuteen loistokkaaseen kunniaan
Vaikkei herran kansaa tll kukaan surekaan
Kun tanner verest juo jlleen humalaan
Syksyn pakkastuuletkin saa kosto juopumaan
Vanhan kirkon raunioille
Ei elm tee paluutaan
Herramme on saapuva
Vallitseva ikuisuutenaan
Helvetin kunnia mukanaan