Оригинален текст
Helsinki kerran vuodessa
Aavekaupungiksi muuttuu
Juhannus kadut tyhjentдд
Ihmiset lдhtee etsimддn
Jдrvenrantamцkkejддn
Aamulla lдhden kulkemaan
Autiota torin laitaa
Pддtдn jддdд katsomaan
Levykaupan ikkunaa
Hetken siinд seisahtaa
Дkkiд valo heijastaa
Ikkunan pintaan vanhan miehen
Mies on harmaa vaatteiltaan
Harmaa hiuksiltaan
Harmaa kasvoiltaan
Lasin kautta tдmдn nддn:
Vanhus rinnallani seisoo
Vaan kun hдneen kддnnдn pддn
Nдky veren pysдyttдд:
Kadulla seison yksinддn
Se on vain urbaania legendaa
Kummitusjuttu kukaties
Varjona ikkunoissa vдlдhtдд
Et muuten sitд nдд
Hakaniemen harmaa mies
Lдhden matkaa jatkamaan
Vilkuilen vielд selдn taakse
En vain suostu uskomaan
Helteet pддni sekoittaa
Sen tдytyi olla harhaa vaan
Mereltд tuuli puhaltaa
Kaupunki vihdoin herдд henkiin
Ratikka lonksuu kiskoillaan
Poliisit maijaan taluttaa
Uupunutta juhlijaa
Se on vain urbaania legendaa
Kummitusjuttu kukaties
Varjona ikkunoissa vдlдhtдд
Et muuten sitд nдд
Hakaniemen harmaa mies
Sairaalan pihaan kдvelen
Nousen graniittiset portaat
Vanha talo kivinen
Kцynnцstд pддllд rappauksen
Suuren oven aukaisen
Hissillд toiseen kerrokseen
Kдytдvдn pддstд lцydдn huoneen
Siellд minuun takertuu
Maailman pienimmдt sormet
Se on vain urbaania legendaa
Kummitusjuttu kukaties
Varjona ikkunoissa vдlдhtдд
Et muuten sitд nдд
Hakaniemen harmaa
Hakaniemen harmaa mies