Оригинален текст
Havunneula lepдд polun poikki kulkevaan juureen.
Paarma kiertдд mдrkдд selkдд,
Himmeд pдivдnsavu ympдrцI.
Oksien alta kahlaan syvддn - vanavedessд pohja samenee.
Uin ja nдin syvдllд kannon tasaisen sahatun pinnan.
Kun vesi tuntui paksulta, selkдд uin.
Kun olin kaukana, en pelдnnyt tyttцjд, kuolemaa.
Ylsin pohjaan - muta nousi pintaan.
Mistд ne minua ensin hakisivat,
Jos suonenvetoon olisi hukkunut?
Myymдlдauton pysдkiltд vai ladosta?
Olisinko jддnyt puimuriin leikkimддn?
Tomu pцlisee, leviдд seittiin - paistaa ja ei ole satanut.
Mieltд vaivaa nдkemдni kanto:
Tietддkц serkut, onko se ammus?
Mudassa renkaan urassa makaa
Kuiva sammakko vдhдn kyljellддn.
Pian, aivan pian hypin tцrmдltд veteen serkkuja pakoon.
Ne ei koskaan tiedд, missд uin.
En ole uinut matkoja, serkuille puhunut jatkosta:
Menenkц ylдasteen jдlkeen lukioon.
Mistд ne minua ensin hakisivat,
Jos puoleenvдliin olisin vajonnut?
Myymдlдauton pysдkiltд vai autosta?
Olisinko pystykorvaa kurittamassa?