Оригинален текст
Uskon johonkin minua pienemmдn olemassaoloon ja muistelen,
Ettд alussa pyyteetцn tila kuuluu rakkauteen.
Muovasin alkuaineista Maan ддret
Ja ihmisen laatimaan niistд kartan,
Jonka taitoskohtiin sodat valmistin.
Ettд itsestдni tein niin tarpeellisen - onko se julmaa?
Ja asetin lait,
Joita rikkoen ihminen saa huvituksen.
Olen yksinдinen taruolento.
Olemassaoloni riippuu sinusta, ihminen.
Pyhд Nynny antaa merkin tai hдmдд.
Pyhд Nynny tosikko on - tai tulkinnat sietдд.
Sen nimi on muuttunut
Juuri, kun luulin selvittдneeni sen.
Pyhд Nynny hankeen oksia pistдд.
Pyhд Nynny orpouden ajatuksia rakastaa
Ja leikkii, ettд hдn palelee jatkuvasti.
Istutin tiedon ihmiseen, ettд hдn on lauman jдsen,
Ja johdettuna lauma on jдrjestдytymддn kykenevд.
Saatoin luulon ihmiseen,
Ettд minkд hдn juuri unohti,
On erityisen merkityksellistд.
Ja kun on sддdetty niin,
Se on vain inhimillistд,
Jos opetuslapsetkin turtuu ihmeisiin.
Pappi on henkilц, joka ei kuuntele, mitд toinen sanoo.
Minд kyllд tдhdensin,
Ettд: "Kuuntele."
Pyhд Nynny antaa merkin tai hдmдд.
Pyhд Nynny tosikko on - tai tulkinnat sietдд.
Sen nimi on muuttunut
Juuri, kun luulin selvittдneeni sen.
Pyhд Nynny hankeen oksia pistдд.
Pyhд Nynny orpouden ajatuksia rakastaa
Ja leikkii, ettд hдn palelee jatkuvasti.