Оригинален текст
Hддpдivдnд hautajaiset, sukulaiset silmдt turvonneina seisoivat.
Satoi niinkuin arvasitkin, pдivд oli otollisin mustiin pukeutujille.
Arkun pддlle heitin viitosen, kumarruin vielд kuoppaa katsomaan.
Sadevesi pesi kuopan seinдmдt, murtui alta maa
Mд kuoppaan horjahdin.
Olen haudassa, en jossain muualla.
Omaiset ei vдlitд, ehkд eivдt huomaa.
Hiekkaa hautaan lapioitiin, elдvдltд hautauduin.
Nielin hiekkaa.
Hieman siedin.
Ei mitддn enдд voi
Se varmuus kyllд paljon pelastaa.
Loppunut on ilma tддltд
Kukat viety haudan pддltд prдssiin painumaan.
Jдin mullan alle nдin
Ei kukaan mua tullut noutamaan.
Ei sattuneet kai joutamaan, pian minut tappoi routa maan.
Olen jossakin, en tunne maisemaa.
Levyt viedддn kellariin, kaikki muukin pois.
Lattia lцytyy alta mullan, valkoiset on seinдtkin.
Olen siellд missд hautajaisten sankarit palelee.
Kun avaan suuni ja sanon asiani harkiten
Se kuulostaa kuin olisin ulkoa oppinut sen.
Kun toimin toisin kuin annan odottaa
Toiset menneisyyteeni viittaa ja opettaa.
"Ymmдrrдn", vastaan puhelimeen, jos joudun pettymддn.
Kirjan vastaus on kolme, olen vддrдssд
Jдlleen, viimeksi olin... vuonna...
Veri on hyvдд kun yksin juo, on jaettu ilo puolet vдhemmдn.
Kuvan ja tekstin yhteys vaivaa:
Mistд tuntee kunkin motiivit?
Tietyntyyppisissд lauluissa aina purjehditaan pois.
Kuulostaako se vakuuttavalta, jos ei muuta voi kuin matkustaa?
Ostan puvun, saavun paikkaan, vaihdan painon toiselle jalalle.
Nдyttelen eheдд sivullista, huomaamatonta.