Оригинален текст
Riippuu katiskan silmдstд lintu,
Se on esine vasta, kun tuo huoneeseen linnun ja
Ensin lihat irti keittдд.
On sen luut vaisu himmeli adventtina,
Pддn yllд hiljaa pyцrimдssд.
Mutta ei joulun alla voi mistддn olla varma.
Pidдn ikkunaa auki kaikki yцt,
Kadulta iltasatu huudetaan
Puhelintani ei kuuntelee kukaan - kuka siitд varma on?
Kun helikopteri laskeutuu, saamme uuden kampauksen.
Muuttuu puheen sдvy leikaten,
Vaihdamme jonkin kuulumisen.
Me emme nдhneet mitддn, helikopteri varjosti nдkymдn.
Kosketin temppelissд pyhдд esinettд,
Kun harhautin sen vartijat.
Olenko nyt pyhд, onko esine nyt rihkamaa?
Tддltд uneni tulevat:
Se kauhistava tuttuuden varjoton tunne,
Ettд jokaisen kiven muistan ja sammalen niissд.
Yhdistдn kaksi asiaa ja saan yhdistelmдn -
Kyyn kivikkoon ja karhun metsддn: uhkan maisemaan.
Kun helikopteri laskeutuu, saamme uuden kampauksen.
Muuttuu puheen sдvy leikaten,
Vaihdamme jonkin kuulumisen
Ja emme kuule mitддn - helikopteri humisee takana.
Onko himmeli se pyhд esine,
Jota ilmasta kдsin valvotaan?
Olenko se uhka maisemassa,
Josta lihat irti keitetддn?