Оригинален текст
Simma kдvelee. Hдn kдvelee ja kдvelee ja kдvelee vain,
Maalinauhan hain.
Simma kдvelee. Hдn kдvelee maljan tдyteen, hдn ostaa osakkeet.
Simma kдvelee. Hдn muistaa hinnan ja muuttaa pois ja laskee syvдnteet.
Simma kдvelee. Hдn tieni mainosta valaisee ja on.
Hдn kadehtien kaataa kulissit.
Simma kдvelee. On liimautuneet laihat suut, kдdentyneet ja.
Simma kдvelee. Nyt saapuu meidдn sankarimme kengдt kдdessддn.
Simma kдvelee. Loppuu levy, "feidaa sumuun", aaдl muistuttaa.
Simma kдvelee. Kuuluu vastaus, vaihteet toimii.
Viheltдen sammuu lasten kuu.
Nдin unta ettд osasin juosta. Putosin kдrryiltд ja satutin pддni.
Avasin laatikon:
"Miksi ajan hengen tдytyy vaikuttaa? Miksi nostalgia saa joraamaan?"
Simma Kankinen. Hдn erottaa aamun illasta, hдn torjuu laukauksen.
Hдn tuntee pддvдrit. Hдn etsii silmillддn ддnen lдhdettд.
Hдn on puolikas. Hдn sanelun mukaan ajattelee, tuntee itsensд.
Simma todetaan syyttцmдksi syntymддnsд. Hдn vaatii vastauksen!