Оригинален текст
Jos jдtдn muovipussin lattialle pyцrimддn,
Siihen se jдд, kunnes itse noukit sen talteen.
Jos saan sinulta hedelmдn, vaikka kuoritun,
Ensin se jдд syrjддn, lopulta syцmдttд kokonaan.
Lupausten tдrkeysjдrjestykseen ei ole selvдд, ei
Mitддn tuntumaa
Ja nдin vдhitellen jдlkiд jдttдen katoan maailmasta.
Ja nдin vдhitellen jдlkiд jдttдen katoan maailmasta,
Jonka varjot lyhenee ja palaa puhki,
Jдlkikuva luomilla viivдhtдд
Aurinko on kaikennдkevд tдhti,
Jota me vain emme pysty nдkemддn
Rikos on vanhentunut, en voi jддdд tullissa jumiin.
Mieli on pirstoutunut, en voi kertoa satua loppuun.
Jokaisella on vainajansa, kynttilдд en syttymддn saa,
Ei siihen liity mystiikkaa, jos kerran innostuu: ettд
Maailma toisin asettuu ja tuntee sopivansa kuvaan,
Kun nдkee kudonnaisen kдtketyn kддntцpuolen.
Ja nдin vдhitellen jдlkiд jдttдen katoan maailmasta.
Ja nдin vдhitellen jдlkiд jдttдen katoan maailmasta,
Jonka varjot lyhenee ja palaa puhki,
Jдlkikuva luomilla viivдhtдд
Aurinko on kaikennдkevд tдhti,
Jota me vain emme pysty nдkemддn
Jos olet opettaja, pysy koskemattomana.
Jos olet lahjoittaja, pysy tuntemattomana.
Jдlkeeni tuleville hakkaan pilkan ohittamiini
Puihin kadotessani umpimetsддn.
Ja varjot lyhenee ja syvenee,
Jдlkikuva luomilla viivдhtдд.
Aurinko on appelsiini lasin alla,
Jota ei voi koskettaa.